11.9.2011

Eeron perheen kadonnut tilannetaju

Kaikkeen käyttäytymiseen liittyy oma koodisto. Vaikka erilaisuus on pop, koodisto pitää hallita. Elämä on aidattu normeilla, ympärillä olevat pitää huomioida. Pitää osata antaa juuri sopivasti tippiä. Ei liian vähän, muttei liikaakaan. Myös taksikuskille. Ennakointi on olennaista. Pitää varata kolikoita jos matkan maksaa kortilla. Kaupassa laitetaan kalikka ostosten perään. Autolla käännyttäessä näytetään vilkkua, hyvissä ajoin. Rullaportaissa seisotaan oikeassa reunassa. Mummolle tarjotaan istumapaikka ja avataan ovi. Tärkeintä on että asiat liikkuu. Tehdasta ei saa pysäyttää.

Tilannetaju on kaiken a ja o. Anna Abreuta ei osoitella sormella.
Joiltakin tilannetaju puuttuu.

Kuvittele elokuinen lauantaipäivä. Aurinko paistaa muttei häikäise. Asfaltti on vielä kuuma. Huristat ilmastoidulla autollasi moottoritietä Lohjan suuntaan. Radiossa soi Arttu Wiskarin Tuntematon potilas. Toivot jotain muuta, muttet jaksa vaihtaa kanavaa. Ajat nopeampaa kaistaa. Tie on vapaa edestä ja takaa. Nautit tunnelmasta. Mikään ei voisi olla paremmin. Laitat cruisen päälle sataankahteenkymppiin. Edempänä horisontissa viereisellä kaistalla näet auton. Auton perässä köröttelee bussi. Saavutat parivaljakkoa, viiletät omaa kaistaasi. Bussikuski ahdistuu, huomaa että olet menossa ohi. Ja juuri silloin hän päättää tulla eteen. Ei ennemmin, jolloin tie olisi ollut hänellekin vapaa. Eikä varsinkaan myöhemmin. Bussissa matkusti Eero perheineen. Mihin heille tuli kiire?